Hallituksen translakiesitys ja kirkkohallituksen lausunto siitä

Tämän blogin varsinaisena aiheena on kirkkohallituksen antama lausunto hallituksen eduskunnalle tekemästä esityksestä uudeksi translaiksi. Lausunto on ongelmallinen. Blogia kirjoittaessani huomasin, että ennen sen kritiikkiä on välttämätöntä tarkastella hallituksen lakiesitystä ja siitä käytyä keskustelua aika pitkästi.

Mistä hallituksen esityksessä on kyse?

Nykyisin voimassa olevan translain mukaan henkilön juridinen sukupuoli voidaan muuttaa vastaamaan hänen kokemustaan omasta sukupuolestaan, jos hän a) esittää lääketieteellisen selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja b) että hän elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa, c), että hänet on steriloitu tai että hän muusta syystä on lisääntymiskyvytön, d) hän on täysi-ikäinen ja e) hän on Suomen kansalainen tai hänellä on asuinpaikka Suomessa.

Hallituksen esityksessä uudeksi translaiksi (virallisesti: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sukupuolen vahvistamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi) muutetaan edelliseen translakiin verrattuna seuraavat asiat: sukupuolen oikeudellinen vahvistamisen edellytyksenä ei enää olisi lääketieteellisiä tutkimuksia tai hoitoja. Hakemus sukupuolen vahvistamisesta perustuisi henkilön Digivirastolle antamaan omaan selvitykseen siitä, että hän kokee pysyvästi kuuluvansa vahvistettavaan sukupuoleen. Lisääntymiskyvyttömyyttä ei enää vaadittaisi. Täysi-ikäisyys ja Suomen kansalaisuus tai asuinpaikka Suomessa vaadittaisiin edelleen. Yhteistä aiempaan lakiin on myös se, että uudenkin lain mukaan sukupuolia on kaksi: mies ja nainen. Jos nämä ehdot täyttyvät, Digivirasto hyväksyy hakemuksen ja henkilön sukupuoli muutetaan väestötietojärjestelmässä miehestä naiseksi tai päinvastoin. Sen jälkeen häntä kohdallaan kaikessa lainsäädännössä väestötietojärjestelmään vahvistetun, uuden sukupuolen mukaisesti.

Mitä uuden translain hyväksyminen merkitsisi?

Jos uusi translaki hyväksytään, se tarkoittaa sitä, että yhteiskunta muuttaa sukupuolen käsitettä aiemmasta. Sukupuolesta tulee asia, joka perustuu yksilön omaan, henkilökohtaiseen päätökseen. Sukupuoli irrotetaan kokonaan biologiasta ja kehollisuudesta.

On huomattava, että myöskään nyt voimassa oleva sukupuolta koskeva lainsäädäntö ei perustu biologiaan.  Lapsen synnyttänyt henkilö voi nykyisenkin lainsäädännön perusteella olla juridisesti ja yhteiskunnan silmissä mies ja lapsensa isä; nimittäin siinä tapauksessa, että hän on biologisena naisena synnyttänyt lapsen ja sen jälkeen saanut diagnoosin transseksuaalisuudestaan ja transitoitunut transmieheksi, esimerkiksi hormonihoitojen kautta, jotka yleensä estävät lapsen saannin. Se mikä uuden translain myötä muuttuisi on se, että henkilö voisi synnyttää lapsia myös sen jälkeen, kun hänestä on Digiviraston tekemän sukupuolen vahvistamisen seurauksena tullut mies. Näin on siksi, että lainmuutoksen jälkeen miehenä oleminen ei enää liittyisi biologiseen sukupuoleen ja sen ruumiillisiin tunnusmerkkeihin.

Nykyisin voimassa olevassa lainsäädännössä sukupuolella on kuitenkin liittymäkohta ”objektiiviseen maailmaan” eli siihen, millaista naisena tai miehenä eläminen on ihmisten yhteisessä todellisuudessa. Tätä linkkiä sukupuolen ja ihmisten yhteisen todellisuuden kanssa edustaa nykyisessä translaissa lääketiede, sen diagnoosit ja hoidot. Jos tämä linkki yksilön sukupuolen ja ihmisten yhteisen, ”objektiivisen maailman” välillä uuden translain hyväksymisen myötä poistetaan, sukupuolesta tulee pelkkään subjektiiviseen kokemukseen ja sen ilmoittamiseen sekä Digiviraston tekemään vahvistukseen perustuva asia.

Miksi tällainen lakiesitys?

On eräässä mielessä ymmärrettävää, että hallitus tekee eduskunnalle tällaisen lakiesityksen. Näin on siksi, että nykyisin voimassa olevan translain voidaan katsoa olevan vastoin ihmisoikeuksia ja yksilön itsemääräämisoikeutta. Jotkut kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ja tuomioistuimet ovat ilmaisseet, että vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä edellytyksenä juridisen sukupuolen muuttamiseen on vastoin näitä perusoikeuksia. Jotkin kansainväliset järjestöt ovat sitä mieltä, että vastaava ongelma on vaatimuksessa lääketieteellisestä diagnoosista ja hoidoista juridisen sukupuolen muuttamisen edellytyksenä. (Jälkimmäinen näkemys on kiistanalainen. Suomea sitovat ihmisoikeussopimukset eivät edellytä luopumista lääketieteellisestä diagnoosista ja hoidoista).

Uudessa translaissa on siis tavoitteena transsukupuolisten ihmisten aseman parantaminen. Siksi linkki sukupuolen ja lääketieteellisen diagnoosin / hoitojen väliltä poistetaan. Taustalla on ajatus, että vaatimus siitä, että sukupuoltaan korjaavan on osoitettava elävänsä uuden sukupuolensa mukaisesti, on väärää puuttumista hänen itsemääräämisoikeuteensa ja ruumiilliseen koskemattomuuteensa.

Tähän myös kirkkohallitus kiinnittää huomiota lausunnossaan: ”YK:n CEDAW sopimuksen toimeenpanoa valvova asiantuntijakomitea on vuonna 2014 suositellut, että Suomi muuttaa pikaisesti translakia varmistaakseen, että transsukupuolisten henkilöiden sukupuoli vahvistetaan vaatimatta heitä mukautumaan stereotyyppisiin käsityksiin maskuliinisesta tai feminiinisestä ulkonäöstä tai käyttäytymisestä.”

Lakiesityksen hyväksymisestä seuraavia ongelmia

Vaikka lakiesityksen taustalla on hyvä intentio, se ei voi toimia käytännössä

Jos esitys hyväksytään, sukupuolen käsite muutetaan niin, että se perustuu yksilön henkilökohtaiseen, sisäiseen kokemukseen ja subjektiiviseen päätöksen. Ongelmat syntyvät siitä, sukupuolen subjektiivisesta määrittelystä huolimatta sukupuoli ei lainmuutoksen jälkeenkään olisi pelkästään yksilön subjektiivinen, sisäinen asia. Siitä tulisi objektiivinen, julkinen asia, joka koskisi koko yhteiskuntaa ja kaikkia sen jäseniä. Uuden translain mukaan, jos joku ei kohtele henkilöä X naisena, siksi, että hän on keholtaan mies, vaikka on vahvistanut väestötietojärjestelmään omalla ilmoituksellaan sukupuolekseen nainen, hän syyllistyy syrjintään. Jokaisen on suostuttava siihen, että henkilö X on nainen, täysin riippumatta hänen kehostaan tai biologisesta sukupuolestaan.

Tästä seuraa ongelmia. Uusi translaki ei pysty muuttamaan sitä, että tosiasiassa sukupuoli on myös biologinen asia. Ihmisen sukupuoli riippuu hänen kromisomeistaan. Miehellä on kromosomit XY ja naisella XX. Sen seurauksena miehen keho tuottaa siittiöitä ja naisen munasoluja. Siihen perustuu se, että maailmaan syntyy uusia ihmisiä.  Sen lisäksi kahden eri sukupuolen erilaiset kromosomit saavat valtaosassa ihmisiä naisen ja miehen kehon tuottamaan hormoneja eri tavalla. Siitä on seurauksena muitakin kehollisia eroja naisten ja miesten välillä kuin kyky synnyttää tai siittää lapsia. Kaksi eri sukupuolta on tosiasia, joka vaikuttaa ihmisyhteisössä paljon muutakin kuin sellaista, mikä liittyy yksilön omaan ilmoitukseen tai juridiikkaan.

Hallituksen lakiesityksen hyväksyminen ei muuta vain transihmisten elämää vaan koko kulttuurimme.

Sanojen merkityksen muuttaminen

Hallituksen esittämä sukupuolikäsitteen muutos merkitsee viranomaisten tekemää, ylhäältä päin tulevaa sanelua siihen, mitä sanat tarkoittavat. Lainmuutoksen myötä käsitteet ”mies”, ”nainen”, ”isä” ja ”äiti” muuttuisivat perusteellisesti siitä, mitä nuo käsitteet yleiskielessä tarkoittavat. Tämä ei ole hyvä asia. Käsittääkseni nykyisessä lainsäädännössä on vaatimus, jonka mukaan laeissa ei tule käyttää sanoja niin, että niiden merkitys poikkeaa olennaisesti yleiskielen sanastosta. Se on ymmärrettävää. Jos lainsäätäjä muuttaa sanojen merkitystä ylhäältä päin sanelemalla, se johtaa orwellilaiseen uuskieleen, jonka merkitystä hallinnon kieli- ja ajatuspoliisi säätelee ideologisesti.

Sanojen muuttamisen taustalla on ns. gender-ideologia. Se perustuu käsitteiden sukupuoli (sex) ja sukupuolikokemus (gender) eron tahalliseen hämärtämiseen tai poistamiseen. Pyrkimys tähän on nähtävissä hallituksen lakiesityksessä. Siinä sukupuoli (sex) määritellään niin, että se perustuu yksilön kokemukseen sukupuolestaan (gender).

Kyseinen, käsittääkseni tahallinen käsitesekaannus näkyy myös kirkkohallituksen lausunnossa. Siinä sanotaan: ”Yhteiskunnassa esiintyy vielä paljon vanhentunutta tietoa ja väärinymmärryksiä seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolen moninaisuudesta. Vanhentuneen tiedon ja väärinymmärrysten aiheuttamaa kärsimystä voidaan lievittää ja korjata jakamalla luotettavaa tietoa.”

Mutta mitä on kirkkohallituksen mainitsema ”sukupuolen moninaisuus”? Mitä muita sukupuolia miehen ja naisen lisäksi on luotettavan tiedon mukaan olemassa?

Niitä ei ole. Tästä johtuu se, että hallituksen esityksessäkään ei tahallisesta käsisekaannuksesta huolimatta ole muita mahdollisuuksia väestötietojärjestelmään merkittäväksi sukupuoleksi kuin mies tai nainen. Tämä osoittaa sen, että vaikka sukupuolen (sex) ja sukupuolikokemuksen (gender) käsitteet tarkoituksellisesti sekoitetaan keskenään, todellisuutta ei tällä voi muuttaa.

Jokainen rehellinen ja ajatteleva ihminen tajuaa tämän. Siksi sellainen laki, joka perustuu pyrkimykselle sekoittaa keskenään sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin käsitteet, aiheuttaa väistämättä kansalaisten epäluottamusta hallintoa kohtaan. On vaikea kunnioittaa esivaltaa, joka ei käytä sanoja totuudellisesti. Epäluottamusta lisää, jos sellainen ajattelu, jossa käsitteet sex ja gender erotetaan arkijärjen mukaisesti toisistaan, leimataan ”antigender-ideologiaksi”. Olen ollut huomaavinani, että muuallakin kirkon johdossa kuin kirkkohallituksessa esiintyy tällaista ajattelua. Se on vaarallista.

Sukupuolen uudelleen määrittelyn ongelmista ei selvitä lakien säätämisellä

Hallituksen lakiesityksestä käydyssä keskustelussa on nostettu esiin käytännön ongelmia, joita yksilön itsemäärittelyyn perustuva sukupuolikäsite aiheuttaa. Ne liittyvät esimerkiksi eri sukupuolille varattuihin julkisiin pukeutumis- ja pesutiloihin, vankeinhoitoon, urheiluun, väestötietojärjestelmään ja terveydenhoitoon. Nykyisin kaikkiin näihin ihmisten yhteiselämän osa-alueisiin liittyy itsestään selvä oletus, että sukupuoli perustuu muuhunkin kuin yksilön omaan ilmoitukseen omasta sukupuolestaan.

Osasta näistä ongelmista hallituksen lakiesitys yrittää selvitä esittämällä muutoksia muihin lakeihin. Ne on käsittääkseni tehty huolellisesti. Tästä huolimatta ounastelen, että lakimuutokset eivät poistaisi ongelmia. Tämä johtuu siitä, että yhteiskunnassa sukupuoli on paljon muutakin kuin juridinen asia. Siksi, jos itsemääräämiseen perustuvan sukupuolen tuomia ongelmia yritetään ratkaista juridiikalla, lainsäädäntö alkaa hallita yksilöä yhä vahvemmin; sellaisillakin elämän alueilla, jotka eivät ole juridisia. Seuraa paradoksi: vaikka tarkoitus on lisätä yksilön itsemääräämisoikeutta, seurauksena onkin se, että yhteiskunnan valta yli yksilöiden lisääntyy. Juurisyynä on se, että lainsäädäntö ottaa asiakseen säädellä asiaa, joka ei ole ytimeltään juridinen vaan biologinen, kehollinen ja kulttuurinen.

Eivät kaikki transseksuaalit tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvat kannata uutta translakia

Hallituksen lakiesityksestä käydyssä keskustelussa on esitetty muitakin lakiesityksestä seuraavia ongelmia. Läheskään kaikki transsukupuoliset eivät pidä lakiesitystä hyvänä; nimenomaan siksi, että se irrottaa sukupuolen käsitteen kehollisuudesta ja biologiasta. Heidän mielestään nykyisessä laissa oleva vaatimus lääketieteellisestä diagnoosista ja hoidoista sekä elämästä vastakkaisen sukupuolen mukaisessa sukupuoliroolissa on hyvä asia, josta ei pidä luopua. Heille transsukupuolisuus tarkoittaa pitkäaikaista ja pysyvää vastenmielisyyden kokemusta henkilön omaa biologista sukupuolta kohtaan. Lääketieteellistä diagnoosia tarvitaan, jotta voitaisiin varmistua siitä, että kyse on aidosta transsukupuolisuudesta, ei huijausyrityksestä, mielenterveyden häiriöstä tai satunnaisesta epävarmuudesta omasta identiteetistä. Jos juridinen sukupuoli voidaan vaihtaa vailla lääketieteellistä diagnoosia ja hoitoja, pelkän oman ilmoituksen perusteella, seuraa siitä heidän mukaansa transsukupuolisuuden ”karnevalisoituminen”. Ulkonaisilla sukupuolen tuntomerkeillä on heidän mukaansa väliä. Transitio miehestä naiseksi tai päinvastoin on merkinnyt heille monivuotista prosessia, joka vaatii lääketieteellistä hoitoa ja sen aikaansaamaa kehollista muutosta. Jos kuka tahansa ulkonaiselta olemukseltaan maskuliininen henkilö voisi pelkän oman ilmoituksensa perusteella olla nainen, se tekisi transsukupuolisuudesta yhteiskunnan enemmistön silmissä hyvin kyseenalaisen asian. Tämä osoittaa, että eivät kaikki transihmiset kannata sitä, että linkki sukupuolen ja kehollisuuden katkaistaan kokonaan.

Myös monet homot ja lesbot vastustavat uutta translakia siksi, että se erottaa sukupuolen biologiasta ja kehollisuudesta. Heille homous ja lesbous tarkoittavat seksuaalista kiinnostusta henkilön omaa biologista sukupuolta edustaviin henkilöihin. Jos hallituksen lakiesitys hyväksytään, biologinen mies voisi pelkän oman ilmoituksensa perustella olla nainen ja vaatia pääsyä lesboyhteisöön. Jos häntä ei siihen hyväksytä siksi, että hän ei ole biologiselta sukupuoleltaan nainen, tätä voitaisiin pitää biologisten lesbonaisten ”transfobiana” tai ”genitaalifetisisminä”. Tällaisia syytöksiä on jo esitetty.

Syy sukupuolidysforian lisääntymiseen?

Eräs ongelma siinä, että sukupuoli perustetaan pelkkään yksilön itsemäärittelyyn, voi olla lasten ja nuorten sukupuolidysforia. Se on lisääntynyt viimeisten viidentoista vuoden aikana räjähdysmäisesti. Lisääntymisen syytä ei tiedetä.

Eikö eräs syy voisi olla siinä, että medioissa gender-ideologia on juuri viimeisen viidentoista vuoden aikana saanut yhä enemmän näkyvyyttä? Sen seurauksena on alettu väittää, että sukupuolia on monia eikä sukupuoli perustu ihmisen kehoon vaan hänen sisäiseen kokemukseensa siitä, mikä hänen sukupuolensa on.

On mahdollista (ja minusta varteenotettava hypoteesi), että gender-ideologian mukainen ajattelu (jota kirkkohallitus väittää ”oikeaksi tiedoksi”) haittaa lasten ja nuorten kasvua miehiksi tai naisiksi. Gender-ideologian vaikutuksen alla elävä lapsi tai nuori ei voi enää samaistua sukupuoleensa kehonsa perusteella. Hänen on kiinnitettävä huomioita vaihtuviin sisäisiin kokemuksiinsa. Varsinkin puberteetissa ihminen on epävarma siitä, kuka hän on. Kun medioissa sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti sotketaan toisiinsa, tällainen epävarmuus ulottuu myös siihen, mitä sukupuolta hän on.

Sukupuolidysforian lisääntymisen syistä ei lukemani mukaan ole luotettavaa tutkimustietoa. Ehkä edellä esittämääni hypoteesia sukupuolidysforian rajähdysmäisen kasvun syystä olisi mahdollista testata tutkimalla sitä, esiintyykö sukupuolidysforiaa länsimaita vähemmän sellaisissa kulttuureissa, joissa sukupuolen perustuminen yksilön sisäiseen kokemukseen ei ole yhteiskunnallisen keskustelun aihe.

On hyvä, että hallituksen lakiesityksessä sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä on täysi-ikäisyys. Sitä oudommalta tuntuu se, että kirkkohallituksen lausunto kehottaa luopumaan täysi-ikäisyydestä sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä. Näin tehdessään kirkkohallitus liikkuu vaarallisilla vesillä. Sen kanta on vastoin Lastenlääkäriyhdistyksen ja Lääkäriliiton kantaa.

Sukupuoli on jotain ”annettua”

Kaikki edellä mainitsemani ongelmat palautuvat seuraavaan: Sukupuoli ei ole asia, joka perustuu pelkästään yksilön ilmoitukseen tai itsemäärittelyyn sekä lainsäädäntöön. Sukupuoli on asia, joka on sekä yksilölle että myös yhteiskunnalle jotain ”annettua”. Siksi sukupuoli ei muutu yksilön ilmoituksella, ei myöskään sillä, että yhteiskunta määrittelee lainsäädännössään sukupuolen uudelleen. Sukupuoli (sex) riippuu yksiön sisäisestä kokemuksesta (gender) erillistä asioista. Se riippuu biologiasta ja kehosta, joita kumpaakaan yksilö tai yhteiskunta eivät saa aikaan.

Kirkkohallituksen lausunnosta

Nyt pääsen tämän blogin kirjoittamisen varsinaiseen syyhyn, kirkkohallituksen lausuntoon hallituksen esityksestä uudeksi translaiksi. Lausunto on, kuten sanottua, ongelmallinen.

On siinä toki hyvääkin: nimittäin se empatia, joka siitä huokuu transihmisiä kohtaan. Empatia näkyy siinä, kuinka suuri tila lausunnosta on annettu puheelle ihmisoikeuksista ja yksilön itsemääräämisoikeudesta.

Tähän liittyy lausunnon ainoa teologinen kohta. Siinä viitataan Vanhan testamentin luomiskertomukseen: ”Teologisesti on kyse siitä, että jokaisessa ihmisessä Jumalan kuva ja kaltaisuus näyttäytyy yksilöllisellä ja persoonallisella tavalla. Omana itsenään jokainen ihmisyksilö on ainutlaatuinen ja arvokas kuva Jumalasta. Luomiskertomuksessa kerrotaan, miten Jumala lopuksi katsoi kaikkea luomaansa, ja kaikki oli hyvää (1. Moos. 1:31).”

Jokaisen ihmisen Jumalan kuvallisuuden vuoksi kirkkohallituksen lausunto pitää oikeana sitä, että ”transsukupuolisten henkilöiden sukupuoli vahvistetaan vaatimatta heitä mukautumaan stereotyyppisiin käsityksiin maskuliinisesta tai feminiinisestä ulkonäöstä tai käyttäytymisestä”. ”Stereotyyppisten käsitysten” torjumisella kirkkohallitus tarkoittanee sitä, että sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä ei vastuullisen teologian perusteella tule olla lääketieteellinen hoito tai mitään muutakaan sellaista, joka muuttaa henkilön kehoa vahvistettavan sukupuolen ominaisuuksia vastaavaksi. Kaiken sellaisen sijasta kirkkohallitus kannattaa sitä, että sukupuoli perustuu yksilön itsemäärittelyyn. Sitä Jumalan jokaisen ihmisen Jumalan kuvallisuus sen mukaan tarkoittaa. Ilmeisesti tämän vuoksi kirkkohallitus katsoo, että hallituksen esityksen mukainen translaki tulee laajentaa koskemaan myös alaikäisiä. Ovathan lapsetkin Jumalan kuvia.

Ongelmallista on se, että kirkkohallituksen lausunto sivuuttaa kokonaan sen, että Raamatun ja kirkon perinteen mukaan Jumala loi ihmiset miehiksi ja naisiksi luodessaan heidät kuvakseen. Binäärisen sukupuolijärjestelmä on Jumalan luomislahja: ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” (1. Moos. 1:27). Sukupuoli ei Raamatun mukaan ole yksilölle ja yhteiskunnalle pelkästään biologisesti ja kehollisesti annettua. Se on annettua myös jumalallisesti, luomisen perusteella. Kirkkohallitus sivuuttaa tämän täysin. Näin se tekee siitä huolimatta, että kirkkomme Tunnustuskirjat pitävät kahta eri sukupuolta Jumalan luomistekona, jota ihmisillä ei ole valta muuttaa (Schmalkaldenin opinkohdat, osa III, artikla 11).

Jos raamatullinen totuus kahden eri sukupuolen luomisesta yhdistetään nykytieteen käsitykseen elämän kehityksestä, voidaan sanoa, että Luoja on johdattanut evoluutiota jo sen varhaisissa vaiheissa niin, että suurin osa kasveista ja eläimistä syntyy suvullisen lisääntymisen kautta. Jumalan luomistahdosta johtuu, että eläimet ja ihmiset ovat naaraita ja uroksia, miehiä ja naisia. Näin Jumala luo kahta eri sukupuolta olevien ihmisten välityksellä maailmaan sukupolvi sukupolvelta uusia ihmisiä.

Kahta eri sukupuolta koskeva jumalallinen luomislahja ei kuitenkaan koske pelkästään lisääntymistä. Myös ne ihmiset, jotka eivät kykene saamaan lapsia tai eivät halua lisääntyä tai ovat ylittäneet lisääntymisiän, ovat sukupuoleltaan miehiä tai naisia. Tätä Jumalan luomislahjana ”annettua” tosiasiaa ei tee tyhjäksi se, että kahden eri sukupuolen (sex) lisäksi ihmisissä on muutakin sukupuolisuuteen liittyvää, nimittäin hyvin monimuotoinen sukupuoli-identiteetti (gender).   

Joku voi tietenkin väittää, että kirkon ei pidä muodostaa ihmiskäsitystään pelkästään Raamatun perusteella, vaan sen on kuunneltava myös modernia tiedettä. Tällainen väite on totta. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö kirkon pitäisi kuunnella Raamattua, kun se sanoo Jumalan luoneen ihmiskuntaan kaksi sukupuolta.. Tieteessä ei ole mitään sellaista, joka osoittaisi sukupuolia olevan enemmän kuin mitä Raamattu asiasta kertoo. Päinvastoin: tiede on löytänyt syyn sille, miksi sukupuolia on kaksi: miesten ja naisten erilaiset sukupuolikromosomit.

Siksi kirkon on pidettävä kiinni siitä raamatullisesta Jumalan ilmoituksesta, että ihmisen sukupuoli ei pohjimmiltaan riipu sitä, miten yksilö määrittelee itsensä tai millaisia juridisia päätöksiä yhteiskunta tekee. Se riippuu Jumalan luomistyöstä. Tämä on kirkolle teologinen ilmoitustotuus. Se perustuu toisaalta sen tarkkailemiseen, millaiseksi Jumala on maailman luonut, toisaalta siihen, mitä hän on meille Raamatussa ilmoittanut.

Ovatko transsukupuoliset ihmiset Jumalan kuvia?

Merkitseekö edellä sanomani sitä, että transsukupuoliset eivät olisi Jumalan kuvikseen luomia ihmisiä?

Ei merkitse. Jumala on luonut heidät kuvakseen. Raamatun ja kirkon perinteen mukaan Jumalan rakkaus yksilöä kohtaan ei riipu hänen sukupuolestaan tai sukupuolikokemuksestaan. Ne eivät myöskään ole jumalasuhteen tai pelastuksen välineitä. Sellaisia ovat kaste ja usko Kristukseen, ehtoollinen, rukous, Raamatun sana ja seurakuntayhteys. Siksi transsukupuoliset on hyväksyttävä seurakunnan ja kirkon jäseniksi. Heitä on rakastettava ja autettava ongelmissa, joita he kohtaavat siksi, että heidän sukupuolikokemuksensa ei vastaa heidän sukupuoltaan.

Empatian ja rakkauden erosta

Tarkoittaako tällainen transsukupuolisten ihmisten hyväksyminen osaksi seurakuntaa sitä, että kirkon pitäisi empatian vuoksi samaistua transsukupuolisten kokemukseen, kannattaa uutta translakiehdotusta ja muuttaa käsityksensä sukupuolesta sellaiseksi, että sukupuoli perustuu yksilön itsemäärittelyyn ja yhteiskunnan lainsäädäntöön eikä mihinkään biologisesti, kehollisesti tai jumalallisesti annettuun?

Ei tarkoita. Kirkon on seurattava rakkautta. Rakkaus on eri asia kuin empatia. Empatia on yksilön tunteisiin samaistumista ja toimimista niiden mukaan. Empatia on nykykeskustelussa korkeassa kurssissa, ja tälle on hyviä perusteita. Siksi useinkaan ei ymmärretä, että empatia ei tarpeellisuudestaan huolimatta yksin riitä.

Empaattinen henkilö aistii lähimmäisensä tunteen ja ottaa sen omaksi tunteekseen. Siksi empatia on toisaalta kokonaisvaltaista. Koska empatia perustuu sen yksilön tunteisiin, jota kohtaan empatiaa koetaan, se on toisaalta kapeakatseista. Eihän yksilön tunne havaitse kaikkea asiaan liittyvää. Siksi empatia on kuin taskulamppu, jossa on kapea valokiila. Empatia näkee ja kokee vain pienen osan asiasta, sen mitä yksilön tunnekokemus pitää tärkeänä.

Rakkaus on empatiaa laajempaa. Se tarkastelee asioita muultakin kannalta kuin yksilön tunteen kannalta. Rakkaus ottaa huomioon muutkin tosiasiat; sukupuolen määrittelyn tapauksessa esimerkiksi sen, että sukupuoli on jotain yksilölle ja yhteiskunnalle annettua ja siksi enemmän kuin yksilön sisäisen tunteen asia, sillä se liittyy Jumalan luomistyöhön, biologiaan ja kehollisuuteen.

Rakkaus ottaa huomioon myös sen, että Kristus on kehottanut meitä rakastamaan lähimmäisen lisäksi Jumalaa; rakastamaan häntä yli kaiken. Siksi rakkaus näkee, että sukupuolen määrittelyssä Jumalan luomistyön yli käveleminen ei voi olla hyväksi lähimmäisellekään.

Pelkkään empatiaan perustuva translain tarkastelu on klassinen esimerkki siitä, että ”lapsi heitetään menemään pesuveden mukana”.  Kun halutaan olla empaattisia ja perustaa sukupuoli yksilön sisäisen itsemäärittelyyn, menetetään jotain aivan olennaista siitä, mitä sukupuoli on. Siitä seuraa ongelmia, joita hallituksen translakiesityksestä käydyssä keskustelussa on nostettu esiin.

Kultaisesta säännöstä

Voidaan kuitenkin ajatella, että uutta translakia vastustavat kristityt eivät ota huomioon ns. Kultaista sääntöä ja sitä kuinka tärkeänä Martti Luther piti sitä. Tuo sääntöhän kuuluu: ”Mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille.” Lutherin ajattelua tutkinut, edesmennyt professori Tuomo Mannermaa kommentoi Lutherin ajattelua jäähyväisluennossaan näin: ”Asetu lähimmäisesi asemaan, identifioidu hänen kanssaan, jotta voisit järkesi ja affektisi avulla saada selville, mitä hän tarvitsee sinulta”.

Olin aikoinani Mannermaan oppilas ja hänen assistenttinsa. Muistan, että Tuomo puhui Kultaisesta säännöstä opettaessaan siitä, kuinka tärkeää sen soveltamisessa on tunteella tehty samaistumisesta lähimmäisen asemaan. Samalla hän painotti sitä, että Kultaisen säännön mukaan toimiminen ei tarkoita sitä, että tehdään niin kuin lähimmäisen tunteen mukaan pitäisi tehdä. Lähimmäisen asemaan asettuminen edellyttää järjen käyttöä. Järkeä tarvitaan, kun pyrkimyksestä on toimia niin kuin toivoisin itselleni tehtävän hädässäni. Joskus minulle on hyväksi, että ei tapahdu se, mitä minä pidän tunteeni perusteella hyvänä ratkaisuna.

Siksi aito Kultaisen säännön mukainen toiminta ja päätöksenteko ei ota huomioon pelkästään yksilön tunnetta, vaan koko yhteiskunnan ja muidenkin lähimmäisten hädän ja tarpeen. Kultaisella säännöllä ei voi perustella sitä, että sukupuolen on perustuttava yksilön itsemäärittelyyn. Jos näin tehdään, jätetään huomiotta esimerkiksi kasvavien lasten ja nuorten tarpeet sekä se hätä, jota lisääntyvä sukupuolidysforia perheille aiheuttaa.

Pelkkä yksilön tunteeseen samaistuva empatian käyttö on ongelmallista myös siksi, että translain tapauksessa ei ole ketään yksittäistä henkilöä, jonka sisäiseen tunteeseen sitä pohtivan olisi samaistuttava. Kuten edellä olen todennut, on olemassa transseksuaalisia lähimmäisiä, joiden mielestä uusi translaki on epäonnistunut, koska se määrittää sukupuolen käsitteen väärin irrottaessaan sen kokonaan biologiasta ja kehollisuudesta. Eikö myös heidän tunteensa ja tarpeensa pidä ottaa huomioon, eikä kuvitella, että kaikki transsukupuoliset tuntevat asiasta samalla tavalla?

Empatiaa transihmisiä kohtaan tarvitaan

Tällä en tahdo sanoa, etteikö empatiaa tarvita. Sitä tarvitaan. On oikein samaistua tunteellaan transseksuaalisiin lähimmäisiin ja heidän tarpeisiinsa ja pyrkiä auttamaan heitä. Se on myös kirkollisesti oikein.

Nykyinen translaki edustaa tällaista ajattelua uutta translakia paremmin. Nykyinen laki pyrkii auttamaan transsukupuolisia henkilöitä, mutta ottaa samalla linjauksessaan huomioon muutakin kuin heidän sisäisen kokemuksensa. Siksi se ei irrota sukupuolta kokonaan biologiasta ja kehollisuudesta.

Syitä Kirkkohallituksen lausunnon heikkouteen

On outoa, että kirkkohallitus ei ole ymmärtänyt tätä. Se voi osittain johtua kiireellisesti aikataulusta, mutta taustalla on myös teologista osaamattomuutta ja kapeakatseista ajattelua. Eräänä syynä voi olla se, että kirkkohallituksen virastokollegio on saanut runsaasti vaikutteita Setalta. Ehkä siksi lausunnossa ei välitetä siitä, että kaksi sukupuolta, nainen ja mies, on Raamatun ja kirkkomme perinteen mukaan Jumalan luomistahto; ei yksilön tai yhteiskunnan päätettävissä oleva asia. Sivuuttaessaan tämän kirkkohallitus rikkoo Kristuksen käskyä vastaan: ”Antakaa keisarille, mikä keisarille kuuluu, ja Jumalalle, mikä Jumalalle kuuluu.”

Setan vaikutusta on luultavasti sekin, että vastoin hallituksen lakiesitystä ja Lääkäriliiton kantaa kirkkohallituksen lausunto kannattaa uuden translain laajentamista koskemaan myös alaikäisiä.

Yksi syy kirkkohallituksen lausunnon heikkouteen saattaa piillä siinä, että kirkossamme on parin viime vuosikymmenen aikana esiintynyt ajattelua, jonka mukaan Jumalan ilmoitus ja kirkon oppi koskevat pelastukseen liittyviä, ns. toisen uskonkappaleen asioita. Ensimmäiseen uskonkappaleseen eli Jumalan luomistyöhön liittyvät asiat pitäisi tämän ajattelun mukaan ratkaista järjen käytöllä ja tieteellä, ei Raamatulla ja kirkon teologialla.

Tässä näkemyksessä on paljon perää (on esimerkiksi turhaa torjua lajinkehitysoppi siksi, että Raamatun mukaan kaikki on luotu kuudessa päivässä), mutta se e ole koko totuus. Kun kirkon opinkehitys alkoi, eräs sen ensimmäisistä teemoista liittyi ensimmäiseen uskonkappaleeseen, Jumalan luomistyöhön. Tämä johtui siitä, että kristillisiin seurakuntiin oli soluttautunut ns. gnostilaisia. He opettivat, että aineellinen maailma ei ole Jeesuksen Kristuksen kaikkivaltiaan Isän luoma, vaan pahan ja tyhmän luojajumalan, demiurgin, tekele. Kirkon ensimmäiset teologit, kuten Ireaneus, nousivat gnostilaisuutta vastaan ja opettivat, että Vanhan testamentin opetus aineellisen maailman Luojasta ja luomistyöstä on olennainen osa Kristuksen evankeliumia.

Kirkossa kaivattaisiin vastaavaa ensimmäiseen uskonkappaleeseen liittyvää opetusta nykyisinkin. Eräs seuraus siitä olisi esimerkiksi se, että kirkko pitäisi edelleen kiinni kristillisestä ihmiskuvasta, jonka mukaan kaksi sukupuolta, mies ja nainen, ovat Jumalan tahto ja hänen luomistyönsä; ja että tämä on paitsi tieteelliseen järjenkäyttöön perustuva fakta, myös Jumalan sanassaan ilmoittama, kirkon sanomaan olennaisesti kuuluva totuus.

Tätä on mielestäni mahdollista opettaa niin, että se ei sulje transsukupuolisia henkilöitä kirkon ulkopuolelle. Se on kuitenkin haastavaa, koska nykyisin on vallalla ajatus, jossa kaikki sellainen, mikä ei ole yksilön sisäisen tunteen ja kokemuksen mukaista, on hänen sortamistaan.