Ilkeillen kohti tuhoa

〈 Takaisin

Maamme julkinen keskusteluilmapiiri on muuttunut masentavan huonoksi. Hiljattain (2.9.2018) TV -uutisissa kerrottiin, että kansanedustajat ovat aivan kypsiä siihen, millaiseksi eduskunnan ja koko yhteiskunnan poliittinen keskustelu on muuttunut. Tahallinen väärinymmärtäminen ja pikkuseikkoihin takertuminen uhkaavat koko päätöksentekojärjestelmää. Voi kysyä, miksi kukaan viitsii enää ryhtyä poliitikoksi.

Itse havahduin tähän Facebookissa. Siellä on lähiaikoina päivitelty vaikkapa sitä, kun pääministeri Sipilä mainitsi sanat ”hallitsematon maahanmuutto”. Ne tuntuivat olevan aivan mahdottoman väärämielisiä sanoja, sellaisia joita vain äärinationalistit käyttävät.

En tässä ote kantaa siihen, miten maahanmuuttoon pitäisi suhtautua. Otan kantaa siihen, että esimerkiksi käsite ”hallitsematon maahanmuutto” ei välttämättä ole todellisuutta vääristelevä. Voi aivan perustellusti olla sitä mieltä, että Euroopassa on hallitsematonta maahanmuuttoa, joka vaikuttaa yhteiskuntiin epäsuotuisasti. Se on voitava sanoa ääneen, sillä se saattaa olla totta. Jos se ei ole totta, tuota sanaparia tulisi vastustaa osoittamalla, että maahanmuutto on melko hyvin hallinnassa; ei leimaamalla sitä käyttävää ihmistä äärinationalistiksi tai muuten vastenmieliseksi.

Sama pätee lauseesta ”hädässä olevaa pitää auttaa”. Senkään käyttäjää ei pidä leimata yhtään miksikään. Jos tuntuu siltä, että tuo lause ei tässä tilanteessa ole pätevä, se on perusteltava. Totuutta etsien. Tarvitsemme enemmän toisen kuuntelemista, pyrkimystä ymmärtää ja keskustelua kuin piikittelyä.

Kun järjellinen keskustelu tukahtuu, populismi nousee. Näin kävi eräiden analyysien mukaan USA:ssa. Kansa oli kyllästynyt julkisen sanan vuosia jatkuneeseen, yksipuoliseen moraaliseen ylimielisyyteen. Taitava populisti osasi kanavoida tuon ärsyyntymisen omia päämääriään palvelemaan. Nyt USA on pelkkää aggressiivista huutelua.

Suomalaisen keskusteluilmapiirin huononeminen on ollut tiedossa. Mietinkin, että viitsinkö tällaisesta itsestään selvyydestä kirjoittaa. Ajattelen kuitenkin, että sekin on pappisvirkaan kuuluva tehtävä. Pappien tulee saarnata ilosanoman lisäksi myös Jumalan tuomiota ja hänen lakiaan. Sen mukaan pahaa ei saa tehdä, vaan on tehtävä hyvää. Ei saa panetella, vaan lähimmäistä on rakastettava, myös puheessa. Jos ihminen rikkoo näitä Jumalan hyviä käskyjä vastaan, hän turmelee itsensä.

Kun Jumalan käskyjen rikkomisesta tulee yleinen tapa, meille yhteiskunnan jäsenille käy kuin sammakoille hitaasti kuumenevassa vedessä. Kun olemme huomaamattamme kiehuneet tovin, Jumala nostaa meidät pirun kattilasta tuomiolle.

Herätkäämme sitä ennen näkemään hänen hyvyytensä valossa, että enemmän kuin lähimmäisen tai edes vihollisen nälvimistä on rakastettava totuutta ja hyvyyttä ja kauneutta. Sekä lähimmäistä ja vihollistakin.