Pyhästä Hengestä. Toimiiko hän kaikissa uskonnoissa?

〈 Takaisin

Pyhästä Hengestä. Toimiiko hän kaikissa uskonnoissa?

 

Olen piispanvaaliehdokkaana painottanut sitä, että piispan keskeisenä tehtävänä on kirkon sanomasta huolehtiminen. Sanoman on edelleen oltava sama, alkuperäinen ja aito evankeliumi, jonka Kristus lähetti maailmaan apostoliensa kautta. Siinä voi olla ja tulee olla kuulijoista ja heidän kulttuuristaan johtuvaa erilaisuutta. Tämän johdosta piispan tulee ohjata kirkkoa ja varsinkin sen papistoa siihen, että heidän opettamansa alkuperäinen sanoma on nykyaikanakin ymmärrettävää ja kohtaa ihmiset.

 

 Aiemmissa blogeissani olen käsitellyt kirkon sanoman kahta ensimmäistä ns. ”uskonkohtaa”. Niistä ensimmäinen käsittelee sitä, että Jumala on luonut koko todellisuuden. Toinen uskonkohta käsittelee sitä, mitä Jumala on Jeesuksen Kristuksen kautta tehnyt ihmiskunnan hyväksi.

 

Kolmas uskonkohta käsittelee sitä, miten me saamme omaksemme Jeesuksen meille hankkiman pelastuksen. Se on tämän blogin aiheena.

 

Apostolisessa uskontunnustuksessa kyseinen osio menee näin: ”[Minä uskon] Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.”

 

Nostan tässäkin esiin vain muutamia uskontunnustuksen pointseja, jotka ovat mielestäni tärkeitä viimeaikaisen keskustelun perusteella. (Sana ”pointsi” jäi muuten mukaani Helsingin yliopiston systemaattisen teologian laitokselta. Siellä erityisesti uskonnonfilosofit puhuivat alituiseen ”pointseista”. Varmaankin se oli heidän professorinsa Simo Knuuttilan vaikutusta).

 

Ensimmäinen niistä on se, että me kristityt uskomme Jumalan Pyhään Henkeen. Hän on Jumala meissä läsnäolevana ja vaikuttavana.

 

Tämä on niin suurta, että sitä on vaikea tajuta tai lausua ihmissanoin. Kyse on siitä, että meidän jumalasuhteemme ei perustu omaan jumalamielikuvaamme tai tapaamme kokea hengellisyys. Jeesuksen meille syntymällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan hankkima jumalayhteys on periaatteellisessa mielessä syvempää ja jumalallisempaa kuin kunkin yksilön oma psyykkinen jumalakuva.

 

Jeesuksen kautta Jumala itse on tullut tähän maailmaan. Hänessä luojan ja luodun välinen metafyysinen kuilu on ylitetty. Jeesus on tehnyt tyhjäksi myös toisen Jumalaa ja ihmistä erottavan kuilun, nimittäin sen, joka johtuu synneistämme ja siitä, että Jumala on pyhä.

 

Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa sen, että Jeesuksen mahdollistama taivaan ja maan, Jumalan ja ihmisen, pyhän ja syntisen välinen yhteys voi tulla todeksi yhä tänään. Jeesus ja hänen ihmiskunnalle tuomansa hyöty ei jää vain kahden tuhannen vuoden päähän, vaan se tulee ihmisten omaksi tänäänkin.

 

Tämä ihmeellinen tosiasia voidaan helposti hukata huonon teologian kautta. Ihmiselle on luontaista ajatella, että Jumalaa itseään me emme voi tavoittaa. Tällöin Jumala -yhteydestä ajatellaan, että se toteutuu siten, että ihmiset muodostavat Jumalasta kukin oman mielikuvansa. Sitten he yrittävät elää sitä todeksi. Jumalaa itseään ei tavoiteta, mutta uskonnosta on silti hyötyä. Se voi edistää eettisyyttä ja psyykkistä terveyttä ja taiteellista luomisvoimaa ja kokemuksen syvyyttä.

 

Vuonna 2002 julkaisemassani kirjassa ”Horjuuko kirkon kivijalka?” yritin osoittaa, että tällainen käsitys kristinuskosta on aivan liian laimea. Se johtuu siitä, että Jeesuksen kautta me saamme yhteyden Jumalaan paljon vahvemmalla tavalla kuin psyykkisinä jumalakuvina. Me saamme Jumalan itsensä, Pyhän Hengen.

 

Pyhä Henki on Raamatun ja kirkon perinteen mukaan nimenomaan Messiaan Henki. Vanhan testamentin kuvauksessa Jumalan Henki oli erityisille Jumalan miehilla ja naisille (profeetoille ja Isaraelin kansan johtajille) annettu erityinen lahja. Mutta Messiaan eli Jeesuksen syntymä, kuolema ja ylösnousemus toivat Hengen myös rahvaalle, tavallisissa ihmisissä läsnäolevaksi ja vaikuttavaksi.

 

Tämä laajentaa Pyhän Hengen vaikutuspiirin paljon laajemmaksi kuin mitä se oli Vanhassa testamentissa eli aikana ennen Messiaan ilmestymistä.

 

Mutta toisaalta, Pyhä Henki on siltikin Messiaan Henki. Hän on Jeesuksen Henki, ja hän haluaa ”kirkastaa” ihmisille Jeesusta. Toisin sanoen, hän opettaa heidät henkilökohtaisesti tuntemaan, kuka Jeesus on ja mitä hän on heidän hyväkseen tehnyt.

 

Siksi mielestäni ei ole aivan oikein opettaa, että Jumalan Pyhä Henki toimii kaikissa uskonnoissa. Sellainen opetus saattaa nimittäin hämärtää sen, että nimenomaan Jeesuksen kautta me saamme Pyhän Hengen. Se hämärtää sen, että Pyhä Henki lähestyy ihmistä nimenomaan sillä tavalla, että hän opettaa ihmisen sisimmässä, kuka Jeesus on ja mitä hyvää hän on meille tuonut.

 

Kaikissa uskonnoissa on toki hyvää. Ne voivat olla havahduttamassa ihmisiä siihen, että on olemassa näkyvää arkimaailmaa syvempi hengellinen todellisuus.

 

Tässä mielessä Jumala ja hänen Henkensä varmasti vaikuttavat koko luomakunnassa ja kaikissa sen kulttuureissa ja uskonnoissa. Raamatun mukaan ”Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä” (Ps. 33:6).

 

Kuitenkaan tämän Jumalan ja hänen Henkensä maailmaa luovan ja ylläpitävän vaikutuksen kautta Jumalaa ei opita tuntemaan kunnolla. Syynä on a) luojan ja luodun välinen metafyysinen kuilu ja b) meidän syntimme, jotka erottavat meidät Jumalasta. Ne jäävät voimaan luomisesta huolimatta.

 

Onneksi Jumalan Hengellä on muukin vaikutuskanava kuin se, että Jumala on luonut maailman. Se on Jeesus Kristus. Pyhä Henki vaikuttaa Jeesuksesta kertovassa sanomassa, opettaa ihmisiä tuntemaan Jeesuksen ja turvautumaan siihen, mitä hän on hyväksemme tehnyt. Näin Pyhä Henki tuo meissä vaikuttavaksi sen, mitä Jumala on Kristuksen kautta meille lahjoittanut.

Tämän vuoksi on harhaanjohtavaa sanoa, että Pyhä Henki vaikuttaa kaikissa uskonnoissa. Muissa uskonnoissa kuin kristinuskossa ei nimittäin opeteta, että Jeesus on ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika. Muissa uskonnoissa ei opeteta, että Jeesus on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan tuonut meille yhteyden Jumalaan. Muissa uskonnoissa opetetaan erilaista tietä Jumalan luokse kuin mitä kristinuskon Jeesus -tie on. Niissä opetetaan esimerkiksi Buddhan, Muhammedin tai Zarathustran suosittelemaa tietä.

 

Mutta Jeesus opetti: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.”  Pyhä Henki on se Henki, joka valaisee ihmisen sydämen näkemään, että Jeesus on tie Jumalan luo myös häntä varten.

 

Miten Pyhä Henki tämän tekee?

 

Hänen tärkeimpänä välineenään on kristillinen kirkko ja sen seurakunnat. Siksi Apostolisessa uskontunnustuksessa sanotaan Pyhään Henkeen uskomisen jälkeen näin: ”[Minä uskon] pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen”.

 

Pyhä Henki käyttää välineenään kirkkoa eli seurakuntaa. Hän vaikuttaa sen opettamassa sanomassa ja sen tekemissä rakkauden teoissa.  Näin hän antaa ihmisille uskon Jumalaan ja Jeesukseen. Siinä ei ole kyse vain ”minun henkilökohtaisesta jumalakuvastani”. Siinä on kyse Jumalasta itsestään, joka on Pyhänä Henkenä läsnä kristityssä ja seurakunnassa, vaikuttamassa uskoa, toivoa ja rakkautta.

 

Apostolisessa uskontunnustuksessa kirkkoa koskevan osan jälkeen on sanat ”[minä uskon] pyhäin yhteyden”. Se tarkoittaa kahta asiaa: 1) uskon, että me kristityt olemme Kristuksen vuoksi pyhiä ja myös yhtä toistemme kanssa. 2) uskon, että me olemme yhteydessä pyhiin asioihin eli sakramentteihin.

 

Sakramentteja ovat ainakin kaste ja ehtoollinen. Jumalan Pyhä Henki käyttää niitäkin välineinään, joiden avulla hän tuo meille omaksi sen jumalayhteyden, jonka Jeesus on meille hankkinut.

 

Kun sinut kastettiin vedellä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, silloin Pyhä Henki antoi sinulle omaksi Jeesuksen ja hänen ihmiskunnalle tuomansa hyödyn. Kasteessasi sinulle on lahjoitettu omaksi se, että Jeesus on ylittänyt luojan ja luodun välisen kuilun. Kasteessasi sinulle on lahjoitettu omaksi ja sinussa vaikuttavaksi se, että Jeesus on ottanut päälleen ja tehnyt tyhjäksi ihmiskunnan synnit ja siinä samassa sinunkin syntisi.

 

Yritän saarnoissani tavan takaa rohkaista ihmisiä uskomaan Jeesukseen sen kautta, että heidät on kastettu. Useimmille suomalaisille kansankirkon jäsenille henkilökohtainen usko tuntuu liian pyhältä ja juhlalliselta ja uskovaiselta ja kaukaiselta. Yritän rohkaista heitä uskomaan Jeesukseen kasteensa kautta. Se ei ole mikään sosiologinen siirtymäriitti tai nimenantojuhla. Kaste on ennen kaikkea pyhä sakramentti, jonka kautta yksilö otetaan ”pyhäin yhteyteen” ja hänelle annetaan omaksi Jeesus ja hänen meille hankkimansa hengellinen elämä.

 

Loppuelämä onkin sen opettelemista, mitä tämä tarkoittaa. Siinä auttaa ”pyhä yhteinen seurakunta”. Se opettaa meille kastetulle, mitä olemme kasteessamme saaneet.

 

Kirkon sanoman opettamisen ja kasteen lisäksi Pyhä Henki toimii myös ehtoollisen sakramentin kautta. Siinä hän syöttää ja juottaa meille papin käsien välityksellä Kristuksen ruumiin ja veren. Niissä luojan ja luodun välinen metafyysinen kuilu on ylitetty. Niissä syntimme on otettu meiltä pois ja sovitettu. Ja sen kaiken saamme omaksemme syömällä ja juomalla leipää ja viiniä, huulten, hampaiden ja kurkun avulla. Samalla korvillemme lausutaan sanallisesti, mitä leipä ja viini ovat: ”Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu”, ”Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu”.

 

Pyhä Henki vaikuttaa sen, että nuo sanat tulevat meille eläviksi ja leivässä ja viinissä oleva Kristus tuo meidät taas Jumalan yhteyteen ja pitää siinä.

 

Tällaista ei tapahdu missään muussa uskonnossa kuin kristinuskossa. Siksi minusta ei pitäisi opettaa, että Pyhä Henki toimii kaikissa uskonnoissa. Pyhän Hengen suurimpana haluna on nimittäin Jeesuksen kirkastaminen. Ja sitä hän tekee sen uskonyhteisön kautta, joka tunnustaa Jeesusta.