Mitä piispalta vaaditaan?

Espoon piispanvaali on osaltani ohi

Minua pyydettiin ehdokkaaksi Espoon hiippakunnan piispanvaaliin syksyllä 2018, ja suostuin. Putosin ensimmäisessä vaalissa 8.10.2018 kuin eno veneestä.

Kiitän kaikkia minua vaalissa tukeneita, erityisesti niitä äänioikeutettuja, jotka antoivat nimensä kannattajalistaani. Kiitän myös kaikkia niitä, jotka äänestivät minua, samoin niitä, jotka ovat rukoilleet minun tai jonkin muun ehdokkaan puolesta, että vaalissa tapahtuisi Jumalan tahto.

Kiitän myös Savonlinnan seurakunnan jäseniä ja työntekijöitä. Monet teistä ovat olleet tukenani, rukoilleet ja toivottaneet eräänlaiselle harharetkelle lähtemässä olleen kirkkoherransa lämpimästi takaisin.

Toivotan vaalissa mukana olijoille, samoin kuin Espoon piispaksi aikanaan vihittävälle, runsasta Jumalan siunausta.

Jätän vaaliohjelmani tähän kuitenkin vielä toistaiseksi, hieman muokattuna. Ehkä siitä voi jollekin olla jotain iloa. Tästä esimerkiksi toimittajat voivat lukea, millaisia asioita halusin nostaa esiin ehdokkuudellani.

Piispan viran tehtävänä on auttaa kirkkoa pysymään alkuperäisessä, Kristukselta saamassaan sanomassa sekä soveltamaan sitä tuoreesti ja uskottavasti nykyajassa.

Kirkossa tehdään paljon hyvää työtä (messut, diakonia, kirkolliset toimitukset, kirkkomusiikki, riparit, seurakuntaillat, perheneuvonta jne.) Ne tuovat yhteyden Jumalaan. Niissä koetaan iloa, taakkojen jakamista ja yhteyttä erilaisten ihmisten välillä.

Toisaalta emme voi sulkea silmiämme siltä, että kirkko kohtaa juuri nyt myös suuria haasteita. Pääkaupunkiseudulla on kasvanut nuorten aikuisten sukupolvi, jolle kristillinen usko ei ole lainkaan merkityksellistä, koska sen maailmankatsomus on käytännössä ateistinen. Tämä on huolestuttavaa, koska Jumalan hyvä tahto on, että jokainen saisi kuulla evankeliumin Kristuksesta, saada syntinsä anteeksi ja elää kristittynä. Meillä kirkossa on kaikki välineet evankeliumin julistamiseen ja ihmisten kohtaamiseen, mutta onko jotain, mitä meidän pitäisi tehdä uudella tavalla?

Mielestäni piispan tulee erityisesti keskittyä kirkon sanomaan. Anglikaanisen kirkon kanssa yhdessä laaditussa Porvoon julkilausumassapiispuuden olemusta ja tehtävää kuvataan hyvin. Sen mukaan piispuus palvelee kirkon ykseyttä huolehtimalla evankeliumin sanomasta. Evankeliumin on aikojen muutoksesta huolimatta pysyttävä aitona ja alkuperäisenä. Toisaalta aito ja alkuperäinen evankeliumi on tehtävä ymmärrettäväksi ja annettava sen vaikuttaa nykyajan kysymyksissä ja haasteissa. Meidän tulee siis varjella evankeliumin puhtautta ja löytää uusia, tosia ja merkityksellisiä tapoja puhua ihmisille Jumalasta.

Suuressa kansankirkossa on paljon näkemyksiä ja mielipiteitä. Oikea suhtautuminen tähän moniäänisyyteen on se, että tulee herkällä korvalla kuulla ihmisiä ja heidän sydämiensä tuntoja. Mutta samalla herkällä korvalla pitää kuunnella Jumalaa. Moniäänisyydestä ei pidä tehdä tavoiteltavaa ihannetta siten, että sen myötä kirkon ydinsanoman sisältö hämärtyy. Kirkossa tarvitaan olennaisen ja epäolennaisen tunnistamista ja erottamista. Meidän tulee yhä uudestaan palata siihen, mistä evankeliumissa on kysymys.

Yksi syy siihen, että ihmisten jättävät kirkon on se, että emme ole kiinnittäneet riittävästi huomiota siihen, miten evankeliumin sanoma suhtautuu muihin nykyajan totuuksiin ja niistä nouseviin haasteisiin. Mitä se tarkoittaa, että maailma on Jumalan luoma? Nousiko Kristus oikeasti kuolleista? Mitä se tarkoittaa, että hän on sovittanut synnit? Miten kristillinen sielunhoito eroaa terapian tuomasta avusta? Mitä Raamatun merkitys on? Miten puhua Jumalasta? Mikä on yksilön vapauden ja kirkon yhteisen uskon välinen suhde? Miten kristinuskon totuus suhtautuu muihin uskontoihin? On välttämätöntä, että etsimme yhdessä vastauksia näihin kysymyksiin. Muuten kirkko on vaarassa menettää julkisen uskottavuutensa.

Evankeliumin aitoudesta huolehtiminen ja nykyajan kysymyksiin vastaaminen ei ole ainoastaan piispan tehtävä. Se on jokaisen kirkon työntekijän ja jokaisen kirkkoaan rakentavan kirkon jäsenen tehtävä. Mutta piispa voi olla tässä parhaimmillaan rohkaisija, innostaja ja yhteisen suunnan näyttäjä.

Kirkon ykseyden vaalijana piispa on sillanrakentaja. Hän ei ole ”kaitsija” (episkopos) vain niille, jotka ovat kaikessa samaa mieltä hänen kanssaan. Piispa on kaikkien piispa eikä kenenkään omistettavissa. Siksi piispan on välttämätöntä kuunnella ja olla aidossa dialogissa myös niiden kanssa, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä.

Kirkon tulevaisuus on kolmiyhteisen Jumalan käsissä. Meidän on käsketty uskoa ja toivoa, ei heittää kirvestä kaivoon. Kristuksen haltuun on uskottu ”Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin mielin tuomme julki toivomme.” (Hepr. 3:6).

Mitä se on?

Valikon Artikkeleita ja esitelmiä alle olen koonnut muutamia tekstejäni, jotka lukemalla voi saada paremman käsityksen siitä, millaisia asioita pidän tärkeänä sen hahmottamisessa, miten kirkon usko suhtautuu nykyaikaan. Jotkut näistä teksteistä ovat melko vaikeatajuisia. Valikon Saarnoja takaa löytyy yleistajuisempia puheitani eli viranhoidossa pitämiäni saarnoja.

Blogit -valikon alla on viimeaikaisia mietteitäni.

Elämä ja teot -valikon alla on lyhyt kuvaus elämästäni.

Parhaan käsityksen teologisesta ajattelustani saa kirjoistani, joista on tiedot Julkaisuluettelossa.

Minua on haasteteltu Dosentti -ohjelmassa. Haastattelut löytyvät täältä: Youtube ja Google Drive.