Saarna Savonlinnan Tuomiokirkossa 30.5.2023

〈 Takaisin

Saarna Savonlinnan Tuomiokirkossa 30.5.2023 klo 10.

Joh. 17:11-17

Tuon äsken kuulemamme rukouksen Jeesus rukoili viimeisenä iltana ennen kuolemaansa, opetuslastensa kanssa viettämänsä pääsiäisaterian jälkeen. Hän rukoili siinä Jumalan varjelusta opetuslapsilleen. Syynä tähän oli se, että Jeesus tiesi kohta kuolevansa ja jättävänsä tämän maailman, siirtyvänsä takaisin taivaallisen Isän luo. Mutta opetuslapset, samoin kuin me heidän jälkeensä syntyneet kristityt, me jäisimme tähän maailmaan. Me jäisimme tänne ilman Jeesuksen konkreettista läsnäoloa meidän kanssamme. Siksi Jeesus rukoili, että hänen Isänsä suojelisi meitä.

Mistä meitä kristittyjä sitten pitää suojella? Tästä Jeesus sanoo, että me olemme saaneet osaksemme ”maailman vihan”. Se tarkoittaa sitä, että tämän maailman menoon ei oikein sovi se, että joku uskoo Jeesukseen omana Herranaan ja vapauttajanaan. Sitä pidetään epätieteellisenä taikauskona, tekopyhänä ”jeesusteluna” tai harhaisena mielikuvituksena. Meillä Suomessa tuo Jeesuksen mainitsema ”maailman viha” ei aiheuta fyysistä vainoa, niin kuin monessa muussa maassa, mutta kyllä meilläkin Jeesukseen uskominen on jotenkin outoa ja usein väheksyttävää.

Mutta se ei ole saarnani varsinainen aihe. Aiheeni on se, että millä tavalla Jeesus pyytää Isäänsä suojelemaan kristittyjä. Hän pyytää Isäänsä suojelemaan meitä ”nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut”.

Tuo tarkoittaa tietenkin nimeä Jeesus. Sen nimen Jumala antoi Pojalleen, kun enkelin välityksellä ilmoitti hänen äidilleen Marialle: ”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan ja annat hänelle nimeksi Jeesus” (Luuk. 1:31).

Miten ”nimen voimalla” voi suojella? Me länsimaiset ihmiset olemme niin tieteellisen maailmankuvan kietomia, että meidän on sitä vaikea ymmärtää. Mutta siitä huolimatta nimellä voi suojella, nimittäin jos kyseessä on hengellisesti tarpeeksi voimakas nimi.

Ja nimi Jeesus on hyvin voimakas. Siinä on voimaa suojella, koska siinä nimessä sen kantaja on läsnä. Varmaan siksi Jeesus sanoo tuossa rukouksessaan, että hän itsekin suojeli opetuslapsiaan nimensä voimalla: ”Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut.”

Jeesus on ihmiseksi tullut Jumala Poika. Hän on samassa persoonassa sekä Jumala että ihminen. Hän on sitä sillä tavalla, että hänen jumalallinen ja inhimillinen luontonsa eivät muutu tai sekoitu toisiinsa, jonkinlaiseksi puolijumalaksi tai yli-ihmiseksi. Ei, vaan hän on todellinen ihminen niin kuin mekin, mutta silti täysi Jumala. Hän ei jakaudu tai erotu kahdeksi olennoksi, jumalalliseksi ja inhimilliseksi, vaan on yksi ainoa persoona, yhtä aikaa Jumala ja ihminen. Hän on meidän Herramme, joka sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä ja astui ylös taivaisiin. Näin hän on pelastanut meidät, sovittanut syntimme ja tuonut meille oikeuden olla Jumalan lapsia.

Tuo kaikki on jollain ihmeellisellä tavalla läsnä Jeesus-nimessä. Siksi se on hengellisesti niin voimakas nimi, että se pystyy suojelemaan meitä ja pitämään meidät hänen ominaan.

Jumala on kuullut Poikansa rukouksen. Siksi hän suojelee kristittyjä hänen nimellään, vaikka me itse emme sitä edes tajua.

Mutta sen lisäksi me voimme itsekin tietoisesti hakeutua Jeesuksen nimen tuoman suojan turviin. Se tapahtuu sillä tavalla, että rukoilemme häntä, lausumalla ääneen tai hiljaa mielessämme hänen nimensä. Pelkkä rukouksessa huokaistu sana ”Jeesus”, tai ”Jeesus, auta”, on hyvin vahva rukous. Varsinkin silloin, kun se tehdään tietoisesti ja ikään kuin sydämestä apua pyytäen. Mutta vaikka sitäkään ei osaisi, pelkässä Jeesuksen nimessä on voima.

Tämän kristikunta on tiennyt aina. Siksi kirkkoon on jo varhain kehittynyt rukoustapa, joka keskittyy Jeesuksen nimen ympärille. Se toimii näin:

Hiljennä mielesi ja keskitä ajatuksesi, kokoa ne ikään kuin omaan sydämeesi eli itseytesi keskustaan. (Tästä muuten tulee ainakin Lutherin mukaan mietiskelyn latinankielinen nimi eli ”meditatio”. Se tulee sanoista ”in media stare”, seistä keskellä, nimittäin itsensä keskellä, omassa sydämessä.

Ajatukset keskitetään toistamalla rauhallisesti seuraavia rukoussanoja: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.” Ei pidä yrittää saavuttaa joitain erityisiä hengellisiä tunteita tai kokemuksia. Pitää vaan keskittää tietoisuus näihin sanoihin ja lausua ne ääneen tai hiljaamielessään Jeesukselle: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.” Jos mieli alkaa harhailla, se tulee palauttaa näihin rukoussanoihin ja jatkaa niiden toistamista Jeesukselle.

Joitakin, ainakin minua itseäni, voi auttaa sanojen rytmittäminen hengityksen kanssa. Sisäänhengityksessä rukoillaan: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika”. Samalla ikään kuin ohjataan hengitys menemään omaan sydämeen ja sen kautta myös nuo rukoussanat: ”herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika.”  Uloshengityksessä puhalletaan ilman mukana ulos pyyntö ”armahda minua syntistä”.

Tuo hengitystekniikka ei ole mitenkään pakollista tai korkeampaa rukouksen muotoa. Se on pelkkä apuväline, joka voi auttaa joitain ihmisiä keskittymisessä. Joitain se voi vaan häiritä, ja silloin sitä ei tietenkään pidä käyttää.

Tuon rukouksen hyödyllisyys on siinä, että siinä on Jeesuksen nimi. Ja, kuten sanottua, siinä nimessä on voima, Jumalan voima. Tällä Jeesuksen nimellä hän varjelee meitä ulkonaiselta pahalta; mutta myös sisältäpäin tulevilta pahoilta ajatuksilta ja sanoilta ja teoilta. Samalla Jumala varjelee meidät myös siltä, että ajatuksemme poukkoilevat maailman hälyssä sinne tänne, niin että kadotamme itsemme. Jeesuksen nimi auttaa meitä kokoamaan itsemme hänen eteensä.

Hyvä tuo rukous on myös siksi, että se vie sinut Jeesuksen eteen sellaisena, kuin sinä oikeasti olet. Sinä olet aidoimmillasi ”sinä” silloin, kun olet sitä vastapäätä jumalallista Sinää eli Jeesusta. Tietysti ihmisen kannattaa olla minä-sinä suhteessa myös muihin ihmisiin. Mutta se kaikkein perimmäisen Sinä, jota vastapäätä ihminen löytää aidon itsensä, se on Jumala. Ja koska hän on Jeesuksessa tullut ihmiseksi ja saanut inhimillisen nimen Jeesus, sinä voit sen nimen kautta olla minä vastapäätä Jumalaa.

Siinä ollessasi sinun ei tarvitse eikä pidä päteä omalla hyvyydelläsi tai viisaudellasi tai hengellisyydelläsi. Sinä olet Jumalan edessä syntinen, ja sellainen saat ollakin. Silti hän rakastaa sinua ja armahtaa, koska on niin luvannut. Siksi on oikein huokaista hänelle: ”Armahda minua syntistä”. Siinä asemassa ja siinä rukouksessa löydät Luojasi, mutta myös aidon itsesi.

Eli: käyttäkäämme hyväksemme sitä nimeä, jonka avulla Herramme pyysi Isäänsä varjelemaan meidät: nimeä Jeesus.

Miten se tapahtuu? Se voi tapahtua monella tavalla. Me voimme aloittaa päivämme polvistumalla vuoteen ääreen ja rukoilemalla noiden sanojen mukaan: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.” Tai sitten voi ottaa kerran tai pari kertaa viikossa aikaa ja pysähtyä mietiskelemään eli meditoimaan tätä rukousta; vaikka 10 tai 20 minuuttia. Ja jos tuo rukous alkaa kulkemaan, niin vaikka pidempäänkin.

Tätä Jeesuksen nimen rukousta voi rukoilla hyvin myös silloin, kun ajaa autolla pidempiä matkoja. Varsinkin kun ajaa yksin. Aikakin kuluu jotenkin helpommin, kun rukoilee.

Itse olen havainnut erityisen hyväksi Jeesuksen nimen meditointipaikaksi kylpylää. Saatan lillua puoli tuntia tai tunnin Casinon altaassa tai porealtaassa ja rukoilla mielessäni: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä”. Se tuo minulle levollisen ja rauhallisen olon. Ajattelen, että se johtuu Jumalan Hengestä, joka siinä varjelee ja korjaa minua Jeesuksen nimen kautta.

Kokeilkaa. Ehkä tuo kylpylärukous tai autoilurukous toimii teilläkin.

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan.