Yksityisasia?

〈 Takaisin

Palmusunnuntaina, 25.3. 2018, Savonlinnan Tuomiokirkko

Hepr. 7:24-27, Matt. 21:12-17

 

Uskonto on nykyisin yksityisasia. Jokaisen tulee itse muodostaa oma käsityksensä Jumalasta ja muista perimmäisistä asioista. Kenenkään ei pidä tuputtaa uskonasioita toiselle, sillä niissä on kyse siitä, mitä kukin itse omassa sydämessään kokee.

 

Tämä on toisaalta hyvä suuntaus. Sillä usko Jumalaan onhyvin henkilökohtainen juttu. Omassa sydämessään jokaisen on vakuututtava Jumalasta. Tai oltava vakuuttumatta. Ei sitä kukaan voi toiselle tuputtaa.

 

Mutta nykyisestä uskon henkilökohtaisuuden painotuksesta seuraa muutakin. Nimittäin kysymys siitä, että voiko usko olla totta? Jos kullakin on oma jumalakuvansa, sellainen jonka hän itse itselleen luo, niin eikö se ole vähän niin kuin  mielikuvitusta?

 

Äsken lukupulpetista kuullussa Heprealaiskirjeen kohdassa on hyvin erilainen opetus uskonasioista. Siinä sanottiin näin:

 

"Jeesus pysyy ikuisesti, hänen pappeutensa on muuttumaton. Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan." (Hepr. 7:24-27).

 

Jeesus ei siis ole uskovan henkilökohtaisesti itsellensä kehittämä asia. Jeesus on olemassa meistä ja meidän mieltymyksistämme riippumatta, ja hän pysyy ikuisesti. Myös hänen pappeutensa on muuttumaton. Jeesuksen pappeus tarkoittaa sitä, että miten hän hoitaa meidän välejämme Jumalan kanssa. Hän tekee sen muuttumattoman täydellisesti, nyt ja aina. Sen takia ne, jotka ovat tekemisissä Jumalan kanssa Jeesuksen kautta, ovat hyvissä käsissä. Niin kuin tässä sanotaan, ”hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa.”

 

Tämä asia liittyy palmusunnuntain teemaan. Mutta miten, sitä pitää hieman selittää.

 

Tänä pyhänähän me muistelemme sitä, kuinka Jeesus ennen kärsimistään ratsasti Jerusalemiin. Hän meni Jerusalemin temppeliin ja ajoi sieltä pois kaikki uhrieläinten myyjät ja ostajat ja kaatoi rahainvaihtajien pöydät, niin että kolikot kilisivät kivilattialle.

 

Miksi hän näin teki? Siksi, että Jeesus halusi saattaa voimaan todellisen uskonnon. Sellaisen uskonnon, jossa ei ole kyse vain ihmisen itse itselleen luomasta henkilökohtaisesta kuvitelmasta. Jeesus halusi korvata Jerusalemin temppelin, sen papit ja ja sen uhrit. Hän halusi korvata ne sellaisella pappeudella ja sellaisella uhrilla, jonka avulla me ihmiset pääsemme tekemisiin Jumalan itsensä eikä vain oman kuvitelmamme kanssa.

 

Jumala oli alunperin tarkoittanut Jerusalemin temppelin ennakoivaksi vertauskuvaksi. Vertauskuvaksi siitä, että kerran tulisi se oikea ”Jumalan karitsa”. Tulisi Messias, joka ottaisi päälleen ihmisten synnit ja sovittaisi ne. Sen vertauskuvana temppelissä uhrattiin eläinuhreja. Mutta kyyhkysten ja lampaiden uhraaminen ei kyennyt puhdistamaan ihmisten omiatuntoja tai tuomaan heitä Jumalan yhteyteen. Jerusalemin temppelistä oli tullut kuin ”rosvojen luola”. Eli se synnytti sellaista uskontoa, että kunhan käyn aina välillä uhraamassa kyyhkysen tai lampaan, niin voin jatkaa elämääni niin kuin ennenkin, Jumalasta välittämättä, turvassa kuin rosvo luolassaan.

 

Tuon kuvitelman Jeesus halusi muuttaa ja tuoda sen tilalle sellaisen uhrin ja sellaisen pappeuden, jonka avulla ihmiset voivat oikeasti lähestyä todellista Jumalaa. Eikä vain jotain omaa kuvitelmaansa hänestä.

 

Tuo uhri ja tuo pappi olisi hän itse. Siksi hänen oli otettava kantaakseen se tehtävä, josta Jerusalemin temppelin uhrit ja papit olivat vain ennakoivia vertauskuvia. Jeesus tiesi, että hänen piti kuolla ihmiskunnan puolesta.

 

Siksi hän kävi palmusunnuntaina niin uhkarohkeasti Jerusalemin temppelin uhrieläinten kaupustelua vastaan. Hän ymmärsi täysin, mitä se hänen kannaltaan tarkoittaisi. Hän hyökkäsi temppelin uhrieläinten kauppaa vastaan ja siten sen keskeisintä asiaa, uhraamista vastaan. Se sinetöi hänen kohtalonsa. Hänet tapettaisiin.

 

Mutta silti Jeesus teki ehdoin tahdoin juuri sellaisen teon, että hän joutuisi siitä ristiinnaulittavaksi. Miksi? Siksi, että hän halusi tuoda maailmaan oikean uskon. Hän halusi tuoda maailmaan keinon, jonka kautta me ihmiset voimme lähestyä Jumalaa itseään, eikä vain omaa kuvitelmaamme hänestä. Sitä varten tarvittiin Jumalan Pojan ristinuhri, joka syrjäyttäisi vertauskuvalliset uhrit.

 

Meidän jokaisen kannattaa tänä palmusunnuntaina pysähtyä miettimään, että mitä kuvitelmia Jumalasta ja hänelle kelpaamisesta meillä on. Ovatko ne totta? Vai ovatko ne kenties kuin ”ryövärien luola”, jonne me pakenemme todellista Jumalaa piiloon?

 

Jeesus tahtoo kaataa kaikki sellaiset kuvitelmat, niin kuin hän aikanaan kaatoi kyyhkysten myyjäin jakkarat. Miksi? Siksi että hän tahtoo tuoda kuvitelmien tilalle pääsyn todellisen Jumalan luo.

 

Se toimii hänen itsensä kautta. Se on mahdollista, koska se ei perustu sinun tai minun omaan henkilökohtaiseen uskonnolliseen näkemykseen. Vaan se perustuu siihen, että Jeesuksessa Jumala itse tuli ihmiseksi, tänne meidän ihmisten luokse. Ja sen lisäksi hän otti päälleen meistä jokaisen synnit, sovitti ne ja teki ne tyhjäksi, niin että ne eivät enää vi erottaa meitä Jumalasta.

 

Heprealaiskirje sanoo tähän liittyen:

 

"Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisistä ja korotettu taivaita korkeammalle. Toisin kuin muiden ylipappien, hänen ei tarvitse päivittäin uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien sovittamiseksi. Hän on antanut kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä." (Hepr. 7:24-27).

 

”Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsemme.” Me emme tarvitse mitään uskonnollista mielikuvitusolentoa, jonka kukin itselleen luo. Me tarvitsemme sellaisen Välittäjän meidän ja Jumalan välille, joka on totta. Totta meidän tuntemuksistamme ja mielikuvituksestamme riippumatta. Sellainen meillä on Jeesuksessa. Hän pystyy nyt ja aina pelastamaan meidät, kun hänen välityksellään lähestymme Jumalaa.

 

Miten se tapahtuu? Se tapahtuu vaikka tulemalla ehtoolliselle. Ehtoollisella me lähestymme Jumalaa Jeesuksen välityksellä. Kun syömme ehtoollisen leivän ja juomme viinin, niin silloin me saamme omaksemme hänet, joka on meidän puolestamme kuollut ja noussut kuolleista. Saamme omaksemme sen, mitä hän on meidän hyväksemme tehnyt.

 

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.